Urheilun mediatuotanto elää suurinta murrostaan, kun ohjelmistopohjaisuus korvaa raskaat kalustoinvestoinnit. TV-ohjaajakonkarit Esa Arokki ja Janne Siirilä kertovat, miten urheilutuotannot ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Esa Arokki on työskennellyt mediatuotantojen parissa yli kaksi vuosikymmentä ja ollut mukana mm. Liiga-tuotannoissa jo UrhoTV:n ja Nelonen Pron ajoista lähtien.
“Olen ohjannut urheilutuotantoja eri lajeista ja tapahtumista karkeasti 1000 kpl. Alkuaikoina kaikki pyöri kaluston ympärillä. Arvostus perustui siihen kuinka iso ja laadukas kalusto on käytössä ja miten suuria tuotantoja on tehty. Ei mietitty, mitä asiakas oikeasti tarvitsee, vaan mitä olemassa olevalla kalustolla voi tehdä.”
Kun tekemistä määrittävät aiemmat kalustoinvestoinnit, kuluissa on vaikea joustaa. Suurimpia muutoksia matkan varrella ovat olleet Grassmarkin joustava tuotantomalli, Liiga-tuotantojen siirtyminen etätuotantoihin ja lopulta Kepit UTX, joka mullisti koko Suomen urheilutuotantomarkkinan. UTX mahdollisti ensimmäistä kertaa monikameratuotantojen toteutuksen kannattavasti kokonaisen urheilusarjan kaikista peleistä.
Etätuotantomalliin siirtymisestä Arokki muistelee, että “Itse työ ei muuttunut mihinkään, yllättävän vähän on eroa istunko autossa hallin ulkopuolella vai etäohjaamossa”.
Uusi malli vaatii kuitenkin tekijöiltä uudenlaista ajattelua – usein kehityksen jarruna on ihmisen mukautuminen, ei itse teknologia. Viime aikoina kustannustehokkuutta on mietitty usein kaluston tai henkilöstön kulujen kannalta. Olennaisempaa on kuitenkin miten hyvin henkilöstö pystyy omaksumaan uuden teknologian ja miten työnkulku on kokonaisuudessaan tehokkaampi. Siksi teknologinen disruptio on välttämätöntä.
Arokki jatkaa tuoreista kokemuksistaan, tällä kertaa ENG-kamerakuvaajana: “Disruptiivinen teknologia ohjaa tekemään asioita eri tavalla kuin ennen, työrooli muuttuu kokonaisuudessaan. Esimerkiksi ravien ENG -reportterikuvaaja, joka hoitaa kaiken äänistä ja komennosta kuvaamiseen, olisi ollut 20 vuotta sitten 2 henkilön työ.”
Entä muutoksen tuomat riskit? Eikö olisi järkevää pysyä tutussa ja turvallisessa?
“Missä todellisuudessa mikään ei muutu? Lopulta muutos tulee loppukäyttäjältä, katsojalta. Lähtökohta ei voi olla toimia kaluston ehdoilla, vaan sen ehdoilla, mitä katsoja odottaa ja mitä laatu tarkoittaa katsojan silmin”, Arokki miettii.
Halutaanko enemmän, edullisempaa vai parempaa? Ennemmin tai myöhemmin muutos tulee kysynnän ja tarjonnan kautta.
“Se voi tapahtua vaikka Kepitin kaltaisen toimijan kautta, joka tuo teknologisen disruption mahdolliseksi. Asiakas valitsee toimijan, joka on sopivin katsojien muuttuneisiin tarpeisiin”, Arokki jatkaa.
Tämän ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa hyppyä tuntemattomaan. Eri tuotantotavoille, myös perinteiselle UT-tuotannolle, on jatkossakin tarvetta.
“Nykyisessä päätyössäni Takomo Golfissa olemme tehneet disruption siirtämällä kaupan verkkoon. Ei kivijalkakauppa silti täysin poistu, eikä TV-tuotannoista poistu perinteisellä UT-tekniikalla tehtävä full onsite -tuotantomalli”, Arokki selventää.
Mukaan tulee vaihtoehdoksi esimerkiksi hybridimalleja, jossa osa työstä voidaan tehdä etänä ja osa lokaalisti, jolloin tekniikka joustaa tuotannon tarpeiden ja henkilöstön mukaan, ei toisin päin.
Tulevaisuudessa TV-tuotantoalan disruptio kiihtyy entisestään, ja sen suurin lähde on tekoäly (AI).
“AI tuo mullistusta nopeasti. Se voi tehdä monesta nykyään perinteisestä roolista turhan. Kaikkialla se ei tapahdu nopeasti, esimerkiksi ei se putkimiehiä korvaa vielä pitkään aikaan.”
Kuka sitten on TV-tuotantoalan putkimies?
Arokilla on tähän selvä näkemys: “Se, kuka kohtaa loppukäyttäjän. Ihmiskohtaaminen on ensiarvoista. Selostajat ja reportterit disruptoituvat viimeisenä. Tosin voi olla, että nyt kasvaa AI-natiivi käyttäjäsukupolvi, joka määrittää uuden muutoksen tarpeen. Se on seuraava iso disruptiopiste.”
Oli järjestelmä tai tekniikka mikä tahansa, lopputulos riippuu aina eniten tuotantoa tekevistä ihmisistä. Ohjelmistopohjaisen ja hajautetun Kepit UTX -ulkotuotantojärjestelmän avulla kaikkiin tuotantoihin saadaan aina parhaat mahdolliset henkilöresurssit tuotannon ja tekijöiden sijainnista riippumatta. Lisäksi samalla tuotantotekniikalla voidaan tehdä saman sarjan tuotantoja jopa ilman dedikoitua operaattoria tai vaikka isoja studiotuotantoja 4 operaattorilla.
Järjestelmä sopii siis hyvin myös FTA-tason (free-to-air) broadcast-tuotantoihin, kuten Superpesis-lähetyksiin Yle TV2:lla ja Nelosella, tai Mestis-lähetyksiin Maikkarilla.
Entä AI-disruptio? Kun tuotantojärjestelmä on jo valmiiksi joustava eri kokoisiin tuotantoihin, myös AI-tekniikan käyttöä voidaan lisätä nopeasti mutta turvallisesti tuotannoissa. Tarpeen mukaan voidaan päättää hyödynnetäänkö AI:n tuoma lisätehokkuus parempana laatuna vai pienempinä kustannuksina.
Miten laatu ja toimintavarmuus taataan pienellä miehityksellä?
Miten kevennetty tuotanto sitten käytännössä näyttäytyy ohjaamosta käsin? Janne Siirilä on käyttänyt Kepit UTX -järjestelmää vuodesta 2012 lähtien. Ohjaajan työn lisäksi hän toimii muun muassa Superpesis-lähetysten teknisenä tuottajana.
“Ennen vuotta 2018 Superpesis-lähetyksiä tehtiin lähetysrekoilla ja ohjaamossa oli jopa 4-5 henkilöä. Ohjaajan lisäksi oli omat operaattorit slomoille (hidastukset), äänille sekä grafiikalle. Nyt lähetystä hoitaa ohjaamosta käsin 2 henkilöä. Multitalentti pitää olla ja työkalut handlata”
Onneksi näitä multitalentteja löytyy koko Suomen laajuudelta. UTX:n käyttöliittymä on kaikille sama aina yhden kameran seuratuotannosta isoihin FTA-lähetyksiin. Tämä takaa tekijöille sujuvan kehityspolun.
Järjestelmän joustavuus on mahdollistanut myös poikkeuksellisen innovatiivisia ratkaisuja. Esimerkiksi Superpesis-kausi on avattu perinteisesti Espanjan Fuengirolasta käsin ilman raskasta ulkotuotantokalustoa:
“Fugepesiksistä on tehty FTA-lähetyksiä, joiden kaikki tuotantotekniikka kulki mukana lentokoneen ruumassa matkatavaroina”, Siirilä kertoo.
Ammattimaisuus yhdistettynä kevennettyihin resursseihin vaatii Jannen mukaan kuitenkin jatkuvaa oppimista koko tuotantoketjussa.
“Alalla muutoksiin pitää sopeutua ja löytää vallitsevaan tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Teknisen tuottajan roolissa iso osa työtäni on auttaa henkilöstöä suoriutumaan lähetysten tekemisestä paremmin“
Pitäisikö Broadcast-tason lähetykset silti tehdä perinteisellä ulkotuotantotekniikalla, jota ei ole edes suunniteltu skaalautumaan alaspäin kevyempiin tuotantoihin?
“Suomessa aika harvalla tilaajalla on niin isoja taloudellisia resursseja, että voisi teettää FTA-lähetyksiä Broadcast-tason UT-rekalla. Kepit UTX:n avulla Superpesiksessä tehdään vuotuiset 13-17 FTA-lähetystä ilman lähetysrekkoja, tarkoittaen merkittäviä säästöjä tilaajille. Loppupeleissä tärkeämpää on miltä lähetys näyttää katsojalle, kuin millä kalustolla se tehdään.”, vertaa Siirilä.
UTX-käyttöjärjestelmää kehitetään jatkuvasti tämän filosofian mukaisesti. Siirilä näkee selkeän kohteen, joka helpottaa eniten ohjaajan työtä:
“Erilaisten data-rajapintojen jatkuvasti laajempi hyödyntäminen ja automaatiot helpottavat paljon grafiikkapuolta. Esimerkiksi tarkat pelikello- tai pelaajatiedot API:n kautta vapauttavat monessa lajissa resursseja.”
Tulevaisuudessakaan urheilutuotantojen tasoa ei määritä henkilöstön, datan tai käytössä olevien AI-työkalujen määrä. Ratkaisevaa on se, saadaanko näillä resursseilla tehtyä katsojien odotukset ylittävä TV-lähetys – vieläpä niin, että sisältöä on enemmän, se on edullisempaa ja jatkuvasti entistä laadukkaampaa.
Technology handled, so you can deliver the experience.
